Minä ja Johanna otettiin syyskuun lopussa suunta kohti Cape Mayta, New Jerseyn eteläkärkeä. Molemmat hoiti aamulla pakolliset hommansa, eli vei lapset kouluun ja jos nyt oli jotain muuta tärkeää ja sitten menoksi! Mulle tää oli ensimmäinen kokonainen viikonloppu sillai, etten oo kotona. Tunsin oikeasti olevani vapaalla!
Pakattiin autoon jo edellisenä iltana teltta ja makuupussit sun muut, kun Johanna pyörähti tässä nappamassa mun tietokoneen sunnuntaita varten. Päästiin siis aamulla lähtemään suhteellisen näppärästi.
Lähettiin puoli 11 hujakoilla ajamaan täältä mun luota. Ajettiin (tai siis Johanna ajoi, mä en voinut vakuutus syistä ajaa Johannan autoa) lähes koko matka samaa tietä. 143 mailia Garden State Parkwayta etelään.
Saatiin tosin meidän matkaan lisämaileja, koska koukattiin matkalla Atlantic cityyn! Päätettiin pitää siellä lounastaukoa ja muuta. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin syömään KFC:lle (tosi luovaa) ihan vaan jo sen takia, että oli pirun sekava kaupunki, mun navigaattori löysi vaan sen ja parkkipaikkoja oli uskomattoman vaikea löytää. Tämä kyllä sellaine kaupunki, missä voisi joskus uudestaankin pyörähtää! Täällä siitä puhutiin mini Las Vegasina ja kyllähän siellä kasinohotelleja riitti!
Ranta oli siellä kyllä aika upea, vaikka vettä satoikin ja tuuli tuiversi ihan huolella. Atlantic cityssä ei sen enempää pyöritty vaan jatkettiin aika pian ajamista. Haluttiin kuitenkin suht ajoissa päästä perille.
Saatiin teltta näppärästi pystytettyä ja suunnattiin kohti Cape Mayn ydintä. Löydettin meren rannasta parkkipaikka ja lähdettin sinne vähän kävelemään ja nauttimaan hyytävästä viimasta ja kylmästä vedestä. Siinä sivussa häätelin isoa tipua pois mun repun luota, sillä se yritti syödä mun eväät. Tai ainakin se katseli mun reppua sen näköisenä.
Niin kuin kuvista näkee, oli tosi utuista ja sateista koko viikonlopun ja tämä vähän sotki meidän ennalta tehdyt suunnitelmat. Oltiin perjantai illalla suunniteltu menevämme Dolphin and Sunset risteilylle, mutta muutettiin mielemme, kun nähtiin se hirvittävä merenkäynti. Itse ainakin tulin huonovointiseksi jo pelkästä ajatuksesta. Päätettiin palata asiaan launtaina. Risteilyn yhteydessä olis tarjoiltu päivällistä, joten lähdettiin rannalla pyörimisen jälkeen etsimään ravintolaa ja löydettinkiin kiva paikka ihan meren rannasta!
Jälkkäreiden jälkeen suunnistettiin ruokakauppaan ostamaan vähän aamupalaa/yöpalaa ja paristoja mein retkilamppuun.
Oltiin kahdeksan jälkeen takasin pilkkopimeällä lerintäalueella. Pelailtiin teltassa vähän Skiboa ajan kuluksi ja latailtiin puhelimia aamua varten.
Alueella alkoi kymmeneltä hiljaisuus, mutta mein naapuri ei osannut olla hiljaa, vaan iloliemen vaikutuksesta ne möykkäili ympäriinsä ja keksivät lehtipuhaltimella antaa vauhtia nuotiolle. Olin ihan varma, että ne polttaa koko mestan toihuillaan.
Lauantaiaamuna purettiin teltta, pakattiin kamat autoon ja löydettiin tiemme pancake houseen aamupalalle. Oli aivan taivaallisen makunen aamupala ja ihanaa, perinteistä suodatinkahvia!
Merenkäynti oli edelleen tosi hurja, joten unohdettiin se risteily kokonaan ja keksittiin vaihtoehtoista tekemistä. Lähettiin käymään Cape Mayn majakalla ihailemassa maisemia. Oli kyllä 199:n rappusen arvoinen näky. Tosin tuuli oli niin kova, että mun jalat vaan tutisi ja pelkäsin putoavani niiden metallikaiteiden yli.
Ostetiin vähän matkamuistoja ja päätettiin ajaa takaisin kaupungin ytimeen ja vaan laittaa auto parkkiin ja kävellä ympäriinsä ja tutustua mestaan.
Parkkipaikan löytäminen oli sulaa mahdottomuutta. Octoberfestin takia kaikki kadun varret ja parkkipaikat oli täynnä autoja. Ainoa missä oli tilla, maksoi $4/h, joten jatkettiin etsintöjä. Sitten tajuttiin, ettei meillä edes oo sopivia kolikoita mittareihin, joten juoksin näppärästi litimärkänä ravintoalaan vaihtamaan rahaa ja heillä ei ollut ainuttakaan 25senttistä! Sieltä onneksi avuliaasti kertoivat mille kadulle voi ilmaiseksi parkeerata ja siellä oli onneksi vielä tilaa!
Siinä sitten ohimennen poikeemisen hakemassa matkamuistoni tatuointi liikkessä. Jäi ainakin ikuinen muisto tästä reissusta. Voi sitten kiikkustuolissa mummelina unohtaa, missä tuokin tuli hommattua ja miksi.
Loppu päivä vaan kierrettiin kävelykadulla kaupoilla ja pyörittiin ympäriinsä. Illalla lähdettiin sitten ajamaan takaisin päin, koska aamulla piti jo olla Morristownissa koulunpenkillä.
Kuvasin täältä aika kivasta videomateriaalia ja ajattelin siitä videon editoida, kun ensin löydän sen motivaation edes siirtää ne koneelle!
Onpa elämä kivaa!
~ Hanna
