Monuments and Memorial of Washington D.C.

Helloo!

Mun oleskeluuni täällä kuuluu ehtona opiskelu. Mun pitää ansaita vähintään kuusi krediittiä (n.75h) Helppo homma sinänsä, mutta se maksaa. Törkeästi. Katselin kursseja paikalliseen yliopistoon, mutta tulin siihen tulokseen, että viikonloppukurssit on taloudellisesti viisain ratkaisu. Loppupelissään myös toimivin.

Kurssi sisälsi kolme kuuden tunnin koulupäivää, sekä viikonloppumatkan Washington D.C:hen Tunnit kävin yliopistolla Morristownissa, joka on noin puolen tunnin matkan päässä täältä. Kurssi sisälsi pääosin historiaa. Käsiteltiin mm. Yhdysvaltain perustuslakia, 60-luvun salamurhia ja silloin vielä käynnissä olevia presidentinvaaleja. Tämä kurssi oli neljän kreeditin arvoinen, eli enää 2 jäljellä!

Viikonloppu Washington D.C:ssä oli marraskuun puolessa välissä. Lähdettiin aamulla New Brunswickistä bussilla ja oltiin perillä suunnilleen yhdeltä. Meidän bussissa oli 48 ihmistä, 16 eri kansalaissuutta. Ihan mieletöntä!
Syötiin pikainen lounas ja aloitettiin kunnon turistikierros pääkaupungissa. Nähtiin kyllä niin monta muistomerkkiä ja muuta ihmettelyn kohdetta, ettei tartte hetkeen mennä museoon tai mihinkään muuhunkaan. Aloitettiin kierros Capitol buildingistä ja valkoisesta talosta ja hyvin pian sen jälkeen jalkauduttiin ja käveltiin muistomerkiltä toiselle. Mulle jäi erityisesti mieleen Korean sota muistomerkki. Se on oli jotenkin todella ahdistava. Meidän turisteilu kestikin sitten melkein koko loppu päivän, mutta tämän jälkeen niin sanottu "virallinen osuus" oli ohi ja krediitit ansaittu. Meidän hotelli sijaitse Virginian puolella, Arlingtonissa. Jäätiin Johannan  ja monen muun kanssa viettämään iltaan Virginian puoelle, väsymys otti voiton. Late dinner paikka oli kyllä harvinaisen vaikea löytää lauantai iltana, ilman pöytävarausta, mutta lopulta onnistuttiin!

Seuraavana aamu aloitettiin etsimällä aamupalaa, koska hotellilla sitä ei tarjoiltu. Meillä oli sunnuntaina vaihtoehtoina lähteä vielä parille muistomerkille ja Arlingtonin hautausmaalle tai jäädä hotelille ja tulla omin avun takasin DC:n puolelle. Me päätettiin lähteä meidän bussilla tutkailemaan lisää muistomerkkejä. Bussi jätti halukkaat Arlingtonin hautausmaalle ja jatkoi matkaa, mistä omin avuin tultiin sitten metrolla National Mallille (näiden paikkojen nimien taivuttelu on kyllä mutkikasta, mutta suomentaminen vasta kamalaa oliskin!) Sen ympäristössä oli museoita, joissa sitten pyörittiin iltapäivä. Lähes kaikki museot on DC:ssä ilmaisia! Turvatarkastukset on kuin lentokntällä, mutta mielummin sen tekee, kun maksaa $20.

~Hanna

Trick or treat!

Helloo!

Halloween ei ollut mitenkään erityisen tuttu juhla. Kaikenlaista oon kuullut siitä, miten sitä täällä vietetään ja kyllä se omasta mielestäni ainakin hyvin vastaa sitä kuvausta.  Kotona hyvä, jos joku järkkää perjantai-iltana costume partyt! :D Ei vaan, on vähän suomessakin muuttunut tuo Halloweenin juhlinta. Costume partyistä (hienosti, suomalaisittain taivutettu sana) on tullut paljon isompi juttu viime vuosina. Tai sit ne on aina olleet, mutta oon elänyt tynnyrissä kansi päällä, enkä ole huomannyt tällaista ilmiötä.

Jo pari viikkoa ennen Halloweeniä, talojen pihaan alkoi ilmestyä haamuja, hautakiviä, feikkikurpitsoja ja vilkkuvia haamuvaloja. Jotenkin tuntui ihan järjettömältä katsella sitä touhua. Itse kun en nyt ole mitenkään erityisen suuri koristeiden ystävä, oli juhla mikä tahansa. Sain pieniä sydäreitä, kun iltaisin kävin juoksemassa ja jonkun pusikon kulmalla oli liiketunnistimella toimiva, räkättävä noita. Peukku alas.
Toki meilläkin lapset -valitettavasti- halusivat koristeita laittaa. Asenneltiin Evyn kanssa meidän oveen suhteellisen säälittävän näköinen irvinaama, joka oli olevinaan kurpitsa. Eihän se mihinkään mustasta ulko-ovesta erottunut. Valkoiset silmät vaan killui ovessa. Hämähäkinverkkokin meillä oli, mutta sen asentaminen jäi, koska lapsille oli koululla Halloween kekkerit.

Halloween oli maanantaina, joten me koverrettiin kurpitsat lauantaina. Käytiin perjantaina koulun jälkeen lasten kanssa ostamassa aivan järkkytävän kokoiset oranssit pallerot! Lapsille tosin. Itse tein ihan sellaisen pienen ja siinäkin oli ihan tarpeeksi tekemistä. Pakko tehdä tunnustus, että en tiennyt kurpitsojen olevan onttoja sisältä!

Maanantaina, jolloin siis varsinainen Halloween oli, lapsille oli koulussa paraati, jota käytiin ihastelemassa. Koulupäivän jälkeen hain ne kotiin, syötiin vähän välipalaa ja lähdettiin ystävien kanssa Trick or Treat kierrokselle. Oli ihan hullu meininki! Lapset vaan juoksenteli ympäriinsä ämpäreiden kanssa kerjäämässä karkkia kotiovilla. Meininki oli kyllä mun mielestä aika vaarallista. Lapset ei yhtään kattoneet minne ne juoksi ja muutaman kerran meinasi käydä pahastikin. Onneksi kuitenin suurin osa autoilijoista osasi olla tavallista valppaampia.
Me tehtiin kyllä aika lenkki, kierrettiin noin kaksi ja puoli tuntia. Oli ihan pimeää kun me palattiin kotiin tekemään päivällistä seitesemän maissa. Lapset alkoi heti kotona lajitella karkkejaan. Ne sai niin paljon karkkia, ettei tarvi koko vuonna ostaa uusia!

Ennen Halloweenia, Jessica soitti mulle ja kertoi, että Livingstonissa sijaitseva Bane Haunted House hakee näyttelijöitä niiden labyrinttiin. Ja siellä piti ola tunnin päästä. Me sitten päätettiin lähteä kokeilemaan meidän pelottelutaitoja. Me aluksi käveltiin koko labyrintti läpi, että nähtiin vähän mitä siellä on, sitten saatiin maskit naamaan, perehdytys miten saa pelotella ja miten ei, sekä turvallisuusohjeet ja sitten menoksi! Karjuin kuusi tuntia zombie maskissa ja kun kahden jälkeen yöllä kömmin kotiin, ei lähteny suusta pihaustakaan. Ja aamulla piti mennä kouluun esittelemään lopputyö. Jäi kyllä esittelemättä. Kaiken kaikkiaan koko Halloween oli tosi kiva kokemus, mut oon kyllä kiitollinen, ettei sitä suomessa ihan samassa mittakaavassa juhlita.

Täältä sekä täältä voit käydä lueskelemassa ja katselemassa kuvia, miten Halloweeniä juhlittiin mun kotikulmilla!

~Hanna

ps. Sori pitkästä postaustauosta. Mulla on ollut aivan järkyttävä kiire, mutta yritän kiriä!