What is going on?

Tämä blogi hieman kuoli vaikka tiedän, että Los Angeles postausta odotellaan kovasti.
Nyt pahoittelen, koska sitä saatte vielä odottaa.

New Jerseystä lähtemisen jälkeen elämä on ollut niin hektistä uuteen elämään totuttelua, että blogin kirjoittaminen ei kiinnosta. En tunne, että mulla edes olisi mitään kirjoitettavaa, vaikka paljon on tapahtunut tänne muuton jälkeen.  Mun pääni sisällä tapahtuu tällä hetkellä todella paljon ajatustyötä (kyllä, oikeasti myös ajattelen) enkä koe saavani tänne mitään tai tunne edes halua jakaa tänne mitään. Sisällä on hassu tunne, mutta en osaa kuvailla sitä tai tiedä mikä se on. New Jersey koti-ikävää, ihan muuten koti-ikävää vai mitä? Jotain. Ehkä katumusta.

Kaikki on kuitenkin hyvin ja halusin sen tulla tänne kertomaan. Postausta tulee, kun saan arjen rullaamaan ja elämä alkaa rauhoittua.  Elämä täällä länsi rannikolla on aivan erilaista, joten antakaa mulle aikaa :) Aina saa laittaa viestiä jos haluaa tietää kuulumisia.

Oon ollut ns. lomalla viimeiset kaksi viikkoa, joten varmasti saan pian aikaiseksi palata blogin pariin.

***

 I know many of you are waiting for my first post from Los Angeles and I know this blog is kinda dead. I'm sorry because you need to wait  a little while longer.

After I left New Jersey my life has been so busy that updating my blog don't interest me at all. I feel I have nothing to write about even a lot has happened. There is so much going on in my head right now so I don't feel like sharing anything. I need to put everything together. I don't know what is causing this strange feeling inside of me. Maybe it is that I miss New Jersey, maybe I miss home. Maybe I regret something. What ever it is, I need to figure it out.

What I really want to share here is that everything is okay. I will update this blog when I feel I actually have something to say. Life in LA is little different so be patient and give me some time :) You can always send me a message and ask what's going on :)

I've been on vacation last two weeks so I'm sure gonna start blogging sooner or later.

~Hanna

Kulttuurieroja vuoden kokemuksella

Helloo!

Vuoden maassa asumisen jälkeen voisi olla kiva kertoa kaikista kultuurieroista, joita olen tässä ehtinyt huomata. Osa isompia, osa pienempiä. Kulttuuri ei ole kovin radikaalisti erilainen, mutta muutamat jutut on pistäneet pientä ihmistä ihmetyttämään. Näitä juttuja olisi tosin kannattanut kirjoittaa ylös, koska en varmasti muista kaikkea.

TIPPAAMINEN

Ravintolalasku nousee kummasti, kun lisätään tipit. Nyrkkisääntö on 15-20% loppulaskusta. Aina parempi jättää liikaa, kuin liian vähän. Liian vähän jättäminen muistetaan kyllä ja jos aiot ravintolaan uudestaan,kannattaa jättää reilu tippi. Huonot tipin jättäjät kyllä muistetaan ja se näkyy palvelun laadussa (tosi pitkävihaista sakkia?)

Työntekijöiden palkka on todella pieni joten tipit ovat heolle tosi iso juttu. Tippaaminen on myös käytännössä pakollista. Tippi ei käytännössä ole juomaraha, vaan palvelumaksu.
Tärkeää myös huomoida, että lähes kaikissa tilanteissa tipataan. Delivery guy, kampaaja, hieroja ja listaa voisi vaan jatkaa.

Tipin voi jättää kortilta, mutta käteistä suositaa. Henkilö saa tipin käyttöönsä ilman paperityötä, eikä se näy verotiedoissa.

Koska tippien määrä perustuu laskun loppusummaan, voi tarjoilijan ilmeen nähdä hyvinkin mutristuvan, kun tilaat ruoan kanssa vai hanavettä, joka ei maksa mitään.

RUOKA

Kyllä, vastaa hyvin sitä kuvaa, joka suomalaisilla on. Annoskoot ovat suuria ja yleensä ruoka jota ei jakseta syödä, otetaan mukaan. Se tuodaan omaan jääkaappiin ja siihen ei vältämättä kosketa enää.

Ulkona syödään usemammin.

Mun host perheessä onneksi syödään terveellisesti ja Mäkkäriä boikotoidaan :D

RUOKAKAUPASSA sun ostokset pakataan. Voi juku kuinka kiusalliselta aluksi tuntui seistä typeränä vieressä, kun joku latoo sun ostoksia kassiin. Pakkauskoot ovat isompia. Kaikessa.

LIIKENNE JA LIIKKUMINEN

Kävelytiet on suhteellisen surkeita keskusta-alueiden ulkopuolella, koska mielellään ei kävellä. Usein otetaan auto alle, vaikka matkan voisi taittaa kävellen alle kymmeneen minuttiin. Liikenne on välillä mielettömän hankalaa ja ihmiset ajelee miten sattuu. Tämä ainakin itseä ottaa hieman aivoon. Julkisen liikenteen käytössä on omat riskinsä, joskus se tulee joskus ei. Junat ovat aika täsmällisiä, mutta bussit kyllä tykkäävät akateemisesta vartista.

IHMISET

Tätä kuulee usein, mutta se on totta. Ihmiset ovat paljon avoimempia. Tuntemattomille jutellaan herkemmin. Koiraa ulkoiluttaessa aina kohtaa ihmisiä, jotka jäävät jutustelmaan, kaupan kassoilla käydään small talkia ja niin edelleen. Yleinen tervehdys on "Hi, how are you?", johon yleensä vastataan" I'm good thanks, how are you?" Jos kysyjä on tutumpi, voi vastata  "I'm okay", jolloin kysyjä tajuaa, että jokin saatta olla vialla, mutta siitä ei haluta puhua.

Perhekeskeisyys on täysin uusissa svääreissä. Kaikki vapaa-aika pyritään viettämään perheen parissa, päivällispöydässä höpötetään kuin viimeista päivää (ahdistavaa) ja collogeen tutustutaan koko perheen voimin. Perheestä puhutaan paljon.

URHEILU

Fanaattinen urheilumaa. Koripallo, baseball, jenkkifutis. Ei lisättävää.

RANDOM HUOMIOITA

- Alkoholia saa nauttia vasta 21-vuotiaana. Voit kuitenkin ajaa autoa 16-vuotiaana, tupakoida 18-vuotiaana ja liittyä armeijaan ja kuolla maan puolesta ollessasi 18.

- Kokolattiamatot (ei välttämättä kaikissa huoneissa, mutta useimmissa)

- Mittayksiköt ja Fahrenheitit (Fahrenheitit oppii tosin yllättävän nopeasti)

- Ei tasa-arvoisia risteyksiä. Aina stop-merkki tai valo-ohjaus.

- Uskonnollisuus

- Yhdysvallat on kaiken keskus. Heidän ei tarvitse tietää missä suomi on.

- Seksuaalikasvatus on jotain aivan kauheaa. Seksistä ei puhuta ja alastomuus on ongelma.

- Juhlapyhät on ISO juttu

- "Please" sanan käyttö. Siihen on ollut vaikea tottua, koska sille ei ole varsinaista suomalaista vastinetta. Toki "kiitos" mutta tämä mielestäni tekee lauseesta vain tönkön.


Siinä nyt ainakin asioita, jotka ensimmäisenä putkahti mieleen. Saa nähä, mitä uusia juttuja muutaman viikon päässä häämöttävä muutto länsirannikolle tuo tullessaan! Vaikka jotkut näitä jutuista ärsyttää, USA on hieno maa ja tykkään olla täällä. Oon matkustellut täällä itärannikolla, keskellä ja etelässä ja kaikkialla on erilaista. Omat jutut, omia lakeja ja täysin uusi kulttuuri.

Texas postauksessa olisi voinut mainita, että aseenkantaminen julkisesti on sallittua, mutta se voi olla piilossa vaikka paidan alla. Vastaavasti Coloradossa, jos asetta kantaa, sen on oltava näkyvillä.

~Hanna

Hello!

After being a year in U.S, it’s good time to talk about the cultural differences I have noticed. Some things are bigger, some smaller. The culture between Finland and U.S is not shocking different, but different enough to make write about it.

TIPPING

Your restaurant bill turns bigger after you get the check. Usually it is 15 to 20% from the check. That took me a lot of time to adjust.  Employees don’t get paid very well, so tipping is a big source of money for them. I would strongly recommend you to leave tip especially, if you are planning to go that restaurant  again. They will remember if you don’t. If you are not sure how much to tip, it is better to leave a little more than a less. That is just my advice, though. Local people might say differently.

You can leave tip from your credit card but people prefer cash.  When you leave from your CC, it is a lot of paper work until they get it.

They are also leaving tip for hairdresser, delivery guy and massage therapist. I would never think of tipping  my hairdresser in Finland.

Because the tip is based on your final check, you can see how your waitress smile fades away after you order free tap water with your meal.

FOOD

Yes, the food is pretty much how we think it in Finland. The meals are huge and you can have basically everything deep friend.  

People are eating out more often and they take leftovers with them.

AT GROCERY STORE

 They are packing your groceries while you are paying. I felt awkward for a while to just stand there and wait someone to pack them. 

TRAFFIC AND TRANSPORTATION

In Finland, we complain if the bus is late two minutes. Here people prefer using their own car so they don’t care how much the bus is late. Trains are pretty punctual at least.

Sidewalks are not that good outside the downtown. I like to walk (and I am probably the only one). Once again, people prefer driving. And they can’t even drive!

PEOPLE

You hear that a lot, but people are more open here.  They are talking to random people more easily. Walk the dog and everyone will stop and talk with you, small talk when you are paying your groceries etc. Common greeting is “Hi, how are you?” Don’t take that literally, just answer “I’m, good (thanks) how are you?”

I have had couple very awkward situations based on this habit.

Family is a big thing. People are trying to spent all the spare time they have with their families. They are talking while eating dinner (you must wonder, why this is so weird) and they are saying “I love you” constantly.

SPORTS

Fanatic sports country.  Basketball, baseball, football. No words needed.

RANDOM THINGS:

-          You can drink alcohol when you are 21. You can drive when you are 16, smoke when you are 18 and join the army when 18.

-          Carpeting. Not every room, but most of them.

-          Measurements and Fahrenheit’s

-          No equal intersections (or how ever to call it) There is a stop sign of traffic lights.

-          nudity is a problem for most people

-          Holidays are huge thing

-          Please. Still don’t remember to use it.

 Will see, what new things I will learn after moving to west coast in couple weeks. Some of those things are pissing me off, but I love being here. I have traveled in the middle, east coast and the south of this country and every place is different! <3

Texas!

Helloo!

Mulla oli vielä yksi lomaviikko käyttämättä, niin repäisin ja varasin lennot San Antonioon, Texasiin! Texasiin lähdölle oli parikin syytä. Varmasti erilainen New Jerseyhyn verrattuna ja mun host äidin veli asuu siellä, (kutsutaan häntä A:ksi, niin kuin kaikista muistakin on täällä blogin puolella käytetty vain alkukirjainta)  joten säästin mukavan summan rahaa, kun hän oli ihana ja majoitti mut viikoksi!

Lennot oli halvimmillaan pitkänä perjantaina, joten taktikoin itselleni mahdollisimman pitkän loman ja lensin jo perjantai-iltana San Antonioon. Mulla oli molemmat viikonloput vapaat joka tapauksessa, joten oli ihan sama vietänkö ne täällä vai jossain muualla. Paluulennon varasin seuraavan viikon lauantaille.

A haki mut illalla kymmenen jälkeen kentältä. Oltiin tavattu silloin Kansas Cityssä ollessa, joten suurimmalta kiusaantuneisuudelta vältyttiin ja juttu alkoi heti luistaakin ihan mukavasti. Siinä illalla tovi (muutama tunti) vielä rennosti rupateltiin mut sitten rupes kyllä silmät painamaa.

Launtain aloitin vetämällä Tex Mexiä suoraan tyhjään mahaan paikallisessa ravintolassa. Ensi kosketus paikalliseen ruokaan! Voin kertoa, että maha kiitti myöhemmin. Huomasin viikon aikana, että San Antoniossa syödään paljon meksikolaista ruokaa. Johtuneen siitä, että Meksikon raja ei ollut kovinkaan kaukana?
Aamupala/lounas kombinaation jälkeen oli edessä vähän turisteleilua. A:lla oli kolme päivää vapaata, joten hänellä oli aikaa toimia mun oppaana ja vähän näytellä paikkoja. Alamo nyt oli pako käydä katsomassa, kun se on niin kuuluissa, mut ei se nyt kovin kummoinen ollut. Vähän myös River Walkia ihmeteltiin, mutta olin päättänyt säästää sen jollekin toisellle päivälle ja kävellä se melkein kokonaan.
Oltiin illalle varattu liput Local H:n keikalle. Eihän tämä Bon Jovi olllut, mutta pääsinpä johonkin konserttiin. Ja hyvä meininki oli!!

Sunnuntaina päätin lähteä itsekseni kieretelmään kaupunkia ja päädyin muun muassa museoihin pyörimään. Treffasin myös yhden paikallisen au pairin.  Illalla A lähti näyttämään Perlia, joka on siis semmonen ravintola/baari keskittymä noin mailin päässä. Ilta menikin aikalailla siinä.

Maanantaina museot oli kiinni, joten maanantai oli vähän rennompi hengailu päivä. Sain aamulla kyydin keskustaan ja kävin tsekkaamassa Tower of America, joka on siis näkötorni. Maisemat oli ihan kivat. Tapasin myös yhden paikallisen tyypin ja käytiin hänen kanssa kahvilla. A haki mut keskustasta myöhemmin, koska vesisade sotki mun loppupäivän suunnitelmat.

Tiistaina kävelin jokea pitkin keskustaan. Oli tosi hyvä ajatus +30 heltessää taapertaa menemään. Toki se joki vähän viilensi matkaa, mutta varjoja se ei kovasti tarjonnut. Pääsin keskustaan ja olin aivan hiestä märkä. Tapasin taas yhden paikallisen ja käytiin hänen kanssaan luonnontieteiden museossa ja vieralitiin Japanilaisessa teepuutarhassa. Siellä oli aivan älyttömän kaunista! Niin vihreää! Päivän pätteeksi sain häneltä kyydin Pearlii ja sieltä sitten kävelin kotiin. Päivän kilometrisaldo oli sen verran, että keskiviikon päätin pysyä kotona ja hoitaa auringonpolttamiani.  Sen verran kävelin, että kävin postissa ja illalla käveltiin Pearliin syömään A:n, hänen vaimonsa ja vaimon vanhempien kanssa, jotka olivat saapuneet keskiviikko aamuna.

Torstaina eksyin ja pahasti. Kahlasin jälleen nähtävyyksiä ja päätin, että kävelen river walkin toiseen suuntaan. Eli keskustasta Pearliin. Elämäni huonoin ajatus. Luulin osaavani, mutta tunnin kävelyn jälkeen tajusin, että olin kävellyt ympyrän ja olin takaisin keskustassa, siinä mistä olin aloittanut. Ei auttanut muutakuin kokeilla ihan teitä pitkin. Ongelma tosin oli, että mun puhelimen navigaattori ei halunnut toimia, joten piti luottaa omaan muistiin, että mitä teitä sitä on keskustaan tullut. Jossain kohtaa tajusin, että nyt oon hukassa ja pahasti. Jouduin tekstaamaan A:lle töihin, että nyt eksyin ja oon jollakin tiellä moottoritien ja rautatien välissä. Siinä olikin selvittämistä, missä olin, kun ei ollut tienviittojakaan näkynyt aikoihin. Lopulta onnistuin siinä ja löysin tekstari ohjeilla tieni kotiin! :D

Perjantaina odotti se kauan odotettu Sea World! Olin niin innoissani ajatuksesta, että saan nähdä PINGVIINEJÄ <3 Niin ja toki muita meren syövereiden otuksia. Meri on mulle niin semmonen mielenkiintoinen juttu. Illalla käytiin vielä syömässä Tacoja(yllätys) ja oli kyllä kiva lopettaa viikko siihen. Vaikka tuijotinkin siinä pöydässä istuessa jättimäistä torakkaa ja toivoin ettei se syö tule yhtään lähemmäs :D

Mulla oli todella huikee viikko! Teki tosi hyvää päästä pois kotoa hetkeksi ja nähdä uusia juttuja. Oon niin kiitollinen, että A majoitti mut viikoksi, teki hyvää ruokaa ja näytti paikkoja.

~Hanna

¨¨¨

Helloo!!

I had one more week of vacation to use so I decided to go to San Antonio, Texas.  My host mom’s brother (Let’s call him A, by the first letter of his name, like I have done to everyone in this blog) lives there, so I got to stay with him all week. Thank you!

Flights were cheapest on Good Friday, so I flew to Texas on Friday night and booked return flight to Saturday next week.

I had met him while in Kansas city, so it wasn’t  too awkward when he was picking me up from the airport. He is pretty easy going so we were getting along :D

A had a weekend of he had time to show me around. But first, breakfast. Tex Mex and empty stomach was brilliant idea! Of course I wanted to go see The Alamo, which was not so big deal after all. Well, now I have seen it.  In the evening, we went to see Local H. The concert was really good. I had a good time!

On Sunday, I went explore the city alone and I checked out couple museums.  I also met a local au pair over coffee.  Later evening, A and I walked to Pearl which is restaurant and bar district near their house.

Almost all the museums were closed on Monday, so I was just walking around. Tower of Americas was open, so I did that (view was pretty nice, actually) and met some local people in a coffee house. Yes, I drink a lot of coffee. You don’t always need a travel buddy. You will find a people to hang out with, if you try a little. Rain messed up my plans I had for the rest of the day, so I went home.

On Tuesday I wanted to walk to the downtown by the river. Very good idea when it’s over +30C (90F) outside! :D When I finally made it to the downtown, I was just sweaty.  I met a friend over lunch and we headed to the Japanese Tea Garden.  That was so beautiful! I could have spent there all day!  After all that walking, I didn’t do anything on Wednesday.  Okay, I walked over the post office and later to Pearl with A, his wife and his wife’s parents, who arrived on Wednesday.  

My vacation became very interesting on Thursday, after getting lost. I thought I can walk back home by the river. I had already done it from home to downtown so it shouldn’t be hard. It was. After walking a hour, I was back in downtown, standing in front of The Alamo. So let’s try other way. My navigator betrayed me and stopped working, so I tried to remember my way back.  I found myself walking on a street between highway and railway with no road signs ahead. I had seen one like 15 minutes ago :D So I texted A and told him I had no idea where I was. When I finally figured out where I was, he was able to give me instructions to get home. 

Friday was my last full day in San Antonio and  Sea World was the agenda of the day.  I was so excited about the PENGUINS! <3 I want one! I love all kinds of aquariums etc. After  Sea World we went out for Tacos. Though, I put all my focus on cockroach near our table and begging it’s not coming any closer.

How amazing week I had!  I’m so grateful about everything! I have been seen so much during this year and met so many wonderful people.  Hope to keep in touch with most of them in the future.

I amazed I actually translated this post, so don’t judge me, my way to write or my English.( Do I look like I care about your opinion, though?) It’s so much easier in Finnish! :D 

New start!

Hellooo!!

Nyt on semmonen juttu, että lentolippua ei varatakaan heinäkuulle. Tai siis varataan, mutta heinäkuulle 2018. Hurjaa! 15:n kuukauden päähän!

Olin oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun tänne lähdin päättänyt, että jään toiseksi vuodeksi. Kaksi vuotta kun kerran saa olla niin ollaan. Vaikeus oli siinä, että haluanko mä jäädä nykyisen perheeni luokse vai vaihdanko muualle. Olin pohtinut tätä ihan sairaan kauan, enkä oikeen meinannut saada mitään päätöstä aikaiseksi. Yhtenä päivänä se vaan iski, et kyllä mä haluan mennä jonnekin muualle.

Oon todella tykännyt mun nykyisestä perheestä ja niillä tulee aina olemaan paikka mun sydämessä. Ne on tehnyt mun vuodesta niin hauskan ja unotumattoman, etten voi koskaan kiittää tarpeeksi <3

Miksi mä sitten vaihdan perhettä?

Siinäpä hyvä kysymys, kun en aina oo ihan itsekään varma. Mun perhe olisi halunnut, että mä jään, mutta päätös oli kuitenkin mun. Perimmäisenä syynä se, että haluan nähdä ja kokea lisää. Oon kerennyt ensimmäisen vuoden aikana nähdä yllätävän paljon itätrannikkoa, eli tuntuu, että se on jo nähty. Uuden perheen kanssa, uudessa paikassa näkee uusia paikkoja, kokee uusia juttuja ja tapaa uusia ihmisiä. (montako kertaa voi sanoa "uusia"yhdessä lauseessa?) New Jersey on tosi monipuolinen, joten oon kovasti tykännyt. On rantoja, vuoristoja ja suurkaupunkeja. New York city on ollut tunnin junamatkan päässä. Voi miten jäänkään kaipaamaan sitä.
Mulla on myös huikeita ystäviä täällä ja niitä tulee kyllä mieletön ikävä.

Mihin mä nyt siis muutan?

Aloin turhautua, kun haastattelin useita perheitä ja sopivaa ei meinannut löytyä. Mun nykyinen perhekin oli jo palkannut uuden au pairin, että pakko oli löytää perhe. Kiirehän mulla periaatteessa ei ollut, mutta tunnetusti stressasin ihan liikaa.

Yhtenä päivänä avasin Facebookin koneelta ja huomasin, että mun viestipyynnöt- kansiossa oli 15 pyyntöä. Kaikki perheiltä, jotka halusi haastatella mua, koska oli nähnyt profiilin. Olin ihan äimistynyt, mutta ärsyyntynyt, että ihmiset lähestyy mua sitä kautta. Osa niistä oli yli kuukauden vanhoja. Niitä viestipyyntöjä kun ei ihan joka päivä tule tarkastettua.

Sieltä kuitenkin silmään pisti viesti eräältä Los Angelesissa asuvalta äidiltä. Hän etsi suomalaista au pairia, koska hänellä oli suomea puhuva lapsi. Nappasin tähän kiinni ja vastasin heille, että haluaisin jutella vähän lisää. Puhutiin muutaman kerran videopuheluita ja tekstailtiin ja aloin tykätä perheestä kovasti. Mulla oli samaan aikaan toinen potentiaalinen perhe odotuksella ja mietin, että tuleepas hankalaa tehdä valinta.  Tästä toisesta perheestä kuuleminen tosin kesti ja kesti ja sinä aikana ehdin tutustua tähän toiseen perheeseen entistä paremmin. Vapautin mun profiilini ja tämä perhe nappasi mut äkkiä sieltä itselleen varaukselle.

Viikko tämän jälkeen ja pitkän pohdinnan jälkeen laitoin viestiä, että jos he haluaa, musta olisi ihanaa työskennellä heille. Vastaus tuli välittömästi. Mulla oli töitä!!

Perheen äiti ei puhu suomea, joten mun englannin puhuminen ei tipu pois. Tykkään ajatuksesta, että voin tarjota sille lapselle mahdollisuuden käyttää suomea ja vahvistaa hänen kielitaitoaan.

Mua odottaa siis kesäkuun puolen välin tienoilla muutto toiselle rannikolle, Los Angelesiin. Oon aivan mielettömän innoissani! Välillä on ikävä suomeen, mutta tämän vuoden aikana on oppinut sietämään sitä. Kohti uutta seikkailua än-yy-tee-NYT!

~Hanna

They are not booking my return flights to July. Well, they do actually, but for July 2018! Its 15 months away. Sounds so amazing!

When I first came here I had already decided to stay another year. The question was, should I stay with my current family or try to find new one? I thought it a lot and one day I just knew. I want to go to new family and have a fresh start.

I love my current family and they will always have a place in my heart. They have made my year so awesome <3

So why am I going to new family?

That is a good questions cause I can’t tell. I just don’t know the reasons. It just felt like right thing to do. One reason I CAN tell is that I want to see more. I have seen a lot of east coast during my year. With a new family I can explore new places, meet new people and do new things. New Jersey is very many-sided. Mountains, beaches and bigger cities so I have liked a lot! New York city is only an hour away, oh man I miss New York City already. I also have some awesome friends here and I’m gonna miss them so much.

Where am I moving?

I got frustrated interviewing all kinds of families and any of them felt right.

Then one day I checked my “message request” folder of my facebook account. There was 15 messages from host families who had seen my profile at Cultural care website.  I was amazed and mad that people contact me like that. Oldest messages were older than a month. So people, do check your messages.

There was one message I wanted to answer. I was from mother who lives in Los Angeles, California.  She was looking for a Finnish au pair for his son. We started talking and I liked them. At the same time I had another potential host family but while waiting for their answer I realized how much I like this other family. I released my profile, she matched me and I was able to their whole profile. I texted her after a week and she answered right away. I got a job!!

The mom doesn’t speak Finnish so I can still keep improving my language skills and her son gets chance to learn Finnish.

So this June, I’m moving to Los Angeles! SO EXCITING!

Mistä ja  minne?

Boston- The Revolutionary city

Hellooo!

Käväistiin tossa kouluhommien puitteissa Bostonissa viime viikonloppuna. Ansaitsin neljä ensimmäistä krediittiä Washington DC:n reissulla ja päätin, että ansaitsen ne loputkin tälläisella matkustus-kurssilla. Mulla on nyt siis kasassa kahdeksan krediittiä.

Oli ihan samaan tapaan kolme kuuden tunnin luokkasessiota, lopputyö ja retki kohteeseen.

Meidän matka kohti Bostonia alkoi kuudelta aamulla. E heitti mut ja Johannan aamulla rautatieasemalle ja otettiin juna New York Cityyn, josta noustiin tilausbussiin. Bussin jalkatila oli aika olematon ja hieman ahdisti ajatus viettää monta tuntia pakkautuneena bussiin.

Matka Bostoniin kesti reilun neljä tuntia. Uusi Au Pairit kausi oli tullut Yle Areenaan edellisenä yönä, joten päätin sitten sitä katsella matkalla. En tosin kovin montaa jaksoa päässyt eteenpäin, kun alkoi uni ottaa valtaa ja loppumatka taisi mennä nukkuessa.

Päästiin perille ja pidettiin ensin lounas tauko, jonka jälki meillä alkoi turistikierros Bostonissa. Tavattiin opas ja aloitettiin kierros Harvardista. Vaikka oon nähnyt kuvia Harvardista, sen olemus yllätti. Oli ihan sairaan siisti kampus! Ja voi juku niitä opiskelija-asuntoloita! Ja se kirjasto!

Harvardilta hypättiin bussiin ja jatkettiin vanhimpiin osiin, niin sanottuihin hienoihin naapurustoihin. Osa varmasti kuullutkin Beacon Hillsistä. Todella upeita, vanhan ja arvokkaan näköisiä taloja.

Tämän jälkeen, mitä kierroksesta jäikin mieleen oli kirkko, toinen kirkko, vanha kirkko, uusi kirkko, uudempi kirkko, keltainen kirkko, vihreä kirkko and so on.

Kierros kesti ihan mielettömän kauan ja päästiin hotellille noin puoli seitemän maissa. Tällä kertaa olin maksanut hieman ylimääräistä siitä, ettei tarvitse jakaa sellaista minivuodetta toisen henkilön kanssa. Meidän kämppis, jonka kanssa Johanna olisi joutunut jakamaan sängyn, ei kuitenkaan ilmestynyt, joten me saatiin se huone ihan vaan meille.
Hotellin aula oli ihan siistin näköinen, mut huoneet ei ollut miten erikoiset. (Mulla on ilmeisen huono tuuri hotellien kanssa) Mulla on joskus tullut vastaan kirkuva vessa ja muita hienouksia, tää oli haisuli vessa. Sen verran oli kuitenkin hikinen, että oli pakko uhrautua suihkuun.

Hetken hengähdettyämme hotellilla, käytiin hakemassa Wendysiltä salaatit, CVS:ltä vettä ja naposteltavaa ja tultiin hotellille syömään. Columbialainen kaverimme sitten tekstasi, että he lähtee illalla yö elämään ja kysyi meitä mukaan. Mä pääsen kyllä sisään baariin, mutta St. Patricks dayn takia ne jonot oli hirveät, eikä mua huvittanut mennä kahdeksi tunniksi jonottamaan minnekään baarin etten. Jäätiin siis hotellille ja ite olin sen verran väsy, että yllättävän äkkiä nukahdin.

Sunnuntain vaihtoehdot oli sleep in (mulla on nyt todella pahasti suomennos hukassa) tai hypätä meidän bussiin, joka heitti erinäisille paikoille ympäri kaupunkia. Päätettiin mennä sillä Quincy markettiin ja syödä siellä vasta aamupalaa, jotta saadaan aamulla nukkua hieman pidempään. Quincy marketissa on siis paljon erilaisia ruokakojuja, jopa eri maista. Ruoan tuoksu oli ihan huumaava, kun sinne astui sisään.

Sen jälkeen pyörittiin oikeestaan aikalailla kaupoilla, vaikkei kovasti mitään ostetukaan. Huppareita rakastavana, mun oli pakko ostaa Harvard huppari (ihan vaan jotta ihmiset vois luulla mun käyvän Harvardia) ja koska siellä oli Primark, oli pakko ostaa viimein ne mustat farkut!

Säästettiin rahaa, kun ei palattu hotellille metrolla, vaan käveltiin. Hitosti ja väärään suuntaan, mutta tulipahan nähtyä kaupunkia! Ja oltiin paikalla sen verran ajoissa, että ehdittiin syödä ennen lähtöä. Edessä oli sama matka takaisin New York Cityyn. Oltiin siellä takaisin puoli yhdeksän aikaan ja nopeasti syötiin jotain pientä Penn Stationillä. Meidän juna lähti vähän ysin jälkeen.

Olin perillä kotona puoli 11 maissa ja aikalailla valmiina nukkumaan. Oli ihan huikee reissu!

Tähän mennessä oon vierrailla 13:ssa osavaltiossa, ei yhtään huono mielestäni!

make way for ducklings!

minä tuolla turkoosissa pipossa!

Ihan perus opiskelija-asuntola

~Hanna