First week!

Helllooo!

Ensimmäinen viikko Yhdysvalloissa takana! Huhhuh! Pidän tämän postauksen suht lyhyenä (tai siis yritän ainakin)  ja laitan loppuun kuvapläjäyksen!

Lento kesti melkein yhdeksän tuntia ja yritin kovasti nukkua sinä aikana, mutta lento oli niin turbulenttinen, et oli tosi vaikea nukkua. Mun edessä myös istui huutava lapsi, joten ei siinä paljon ollu tehtävissä.
Jännitin kovasti maahantulotarkastusta, mutta se meni niin näppärästi (hyvät opasteet ja näin) että oikein hämmästyin. Muutama kysymys, leima passiin ja menoksi.

Pääsin lentokentältä ulos ja meinasin pyörtyä, kun näin sen liikenteen. En oo ikinä nähny niin paljon autoja, kuin New Yorkissa on!

Bussi toi meidät Long Islandille training schoolille. Päivät siellä oli tosi pitkiä ja tunteja oli tosi myöhään. Käytiin läpi kaikennäkösiä perusjuttuja, kuten kasvatus, ravinto ja niin edelleen. Torstaina oli American Red Crossin jäjestämä ensiapukoulutus ja sen jälkeen lähdettiin kohti New York Cityä! Ehdin tutustua tosi moniin kivoihin tyyppeihin ja osan kanssa varmasti pidetään yhteyttä jatkossakin.

Perjantaina koko seikkailu varsinaisesti alkoi, kun jätettiin tuttu ja turvallinen training school ja lähdettiin kohti tulevia kotikaupunkeja. Perhe oli mua vastassa ja lapset oli aluksi tosi ujoja, mut ei menny kauaa, kun juttua alkoi tulla mieletön määrä. Oon tuntenut lapset vasta muutman päivän, mut voin sanoa, että ne on ihania!
Mua odotti täällä muutama ihana pieni lahja (mm. lahjakortti Targettiin. Vähän samanlainen, kun Prisma suomessa) Paras oli kuitenkin lasten tekemä "Weolcome home"- kyltti! :3
Viikonloppu meni lasten ja perheen kanssa touhutessa ja käytännönasioita hoitaessa. Puhelinnumero sun muut. Perhe näytti mulle vähän tätä aluetta ja käytiin ulkona syömässä. Mun uusi kotikaupunki on varsin kiva. Tässä on kolme kaupunkia ihan vierekkäin. Täältä löytyy kaikkea ihan läheltä, jättimäisissä purkeissa ja halvemmalla kuin suomesta! Ravintolan annoskokoa en edes puhu, koska varmasti arvaatte, millaisia ne on.

Törmäsin sattumalta Westfielidissä vierailessani saksalaiseen au pairiin, jonka tapasin koululla. Hengailtiin sitten iltapäivä yhdessä kaupungilla. Meidän host-lapset on samalla kesäleirillä, joten tullan varmaan viettämään aikaa yhdessä iltapäivisin.

Maanantai oli mun ensimmäinen virallinen työpäivä. Auttelin lapsia aamutoimissa ja touhusin, kunnes bussi tuli ja vei lapset päiväksi leirille. Vähän ennen kuin ne palasi kotiin, täytin takapihalla olevan uima-altaan ja täytin ämpärillisen vesi-ilmapalloja ja kaikki vesipyssyt mitä löysin. Täällä oli oikein kunnon väijytys, kun ne tupsahti takapihalle!

- Hanna

Get ready, set... GO!

Heips!

Nyt alkaisi heikompaa hirvittää, sillä tänään otetaan suunta kohti New Yorkia!! Oon sata kertaa tarkistanut, että kaikki matkustusasiakirjat ja muut härpättimet on pakattu ja lentotiedot tarkistettu. Enää pitää ottaa suunta kohti lentokenttää. Koko perhe lähtee mua sinne saattamaan!

Viime viikon käytin viime hetken ostoksiin, kavereihin ja sukulaisiin ja tein pakkomielteisesti erilaisia listoja, jotta en varmasti unohda mitään. Eikä unohdeta sitä, että nukuin ja kävin tottakai saunassa. Oon ollut kuin duracellpupu ja viilettänyt milloin minnekin kovaa vauhtia! Oon ollut täällä porukoilla melkein vaan nukkumassa. Oon myös joutunut sään takia kaivamaan matkalukusta takkia ja muuta muuta tuulen ja sateen pitävää, että täytyy koko laukku taas pakata uudestaan.

Olisin voinut tietyt valmistelut aloittaa aikaisemmin, mutta tein taas samalla lailla kun lukiossakin. Eli aloitan kaiken liian myöhään.

Mulle on buukattu suora lento New Yorkiin, mistä oon todella onnellinen. Ei tarvitse murehtia, kuinka kovaa tarvitsee juosta ehtiäkseen jatkolennolle! Myös todennäköisyys, että matkatavarat tulee perille asti, on korkeampi. Yhdeksän pitkää tuntia yläilmoissa edessä. Spotify- listat on laitettu toimivaksi offline-tilassa ja kuulokkeet tungettu tuhannen mykkyrälle laukun pohjalle.

Oon perillä noin klo 16 paikallista aikaa (n. 11 illalla suomessa) ja kaiken maahantulohässäkän jälkeen otetaan suunta kohti Long Islandia ja siellä olevaa Au pair koulua. Meillä on ensin muutama päivä oppitunteja hauskanpitoa siellä. Tiedän, että ainakin käydään ensiapukoulutus ja joitain ravitsemusjuttuja. Lisäksi on edessä myös jonkulainen kiertoajelu/kävely New Yorkissa ja Candy picnic! Kivaa päästä tapaamaan uusia tyyppejä ympäri maailmaa!

Perjantaina jätän sitten New Yorkin taakse ja otan suunnan kohti New Jerseytä ja host perhettä! Oon varannut tuliaisiksi ainakin suklaata ja kivaa pientä tekemistä.

(Kaikesta kiirestä huolimatta, löysin aikaa tälle postaukselle :D)

En löydä sanoja kuvailemaan, kuinka innoissani olen!

***

It's finally happening! I'm travelling to New York today! I have checked up like a hundred times that I have my passport and other documents I need. My whole family will drive me to the airport. 

I spent last week by doing last minute shopping, seeing family and friends and obsessively made different kind of list that I don't forget anything. And of course I slept and went sauna one last time. 

I have been like a duracell bunny and ran from place A to place B and back. Basically, I was here just when I was sleeping. This weather forced me to unpack my luggage and take a coat out of it. 

I should've start the preparations earlier, but I did everything like I did in high school. I started too late. 

Cultural Care has booked me a straight flight to New York which is great. I really hate stop-overs. I also have a better chance to get my luggage at the same time I'm arriving. Nine looooooong hours ahead. My spotify lists are made to work in offline and my headphones are in my bag, so I think I'll survive.

I'm in New York around 4pm (11pm in Finland) and I start my journey at Au Pair training school in Long Island. During the week we will learn some CPR, nutrition thing and so much more! We also have NYC- tour and some other fun stuff to do. On Friday I leave New York behind and I'm heading to New Jersey! I bought some chocolate as a souvenir!

There are no words to describe how excited I am!

Ajatuksia

Helloou!

Kaksi viikkoa suomessa.

Oon suunnilleen viikko sitten luopunut asunnostani ja nyt vietän kiertolaiselämää laukut pakattuina. Tällä hetkellä majailen vanhempieni nurkissa, imuroimassa jääkaappia tyhjäksi. Ensi viikolla siirryn mökille ja varmasti myös löydän tieni jonkun kaverin sohvalle.

Nyt alkaa ilmassa olla pieni haikeus, kun tietää, ettei nää kaikkia ihmisiä enää ennen lähtöä. Joidenkin kanssa ollaan hyvästelty useammin kuin kerran. Joidenkin hyvästely tulee olemaan todella vaikeaa.
On tullut tehtyä- ja tuun tekemään- kaikennäköistä enemmän ja vähemmän suunniteltua juttua. Pelailua pihalla, ajelua, shoppailua, grillailua.. Näitähän riittäisi. Ehdittiin myös pitää yllätys "jäähyväisjuhlat". Oli niin hyvä yllätys, ettei järjestäjätkään sitä tienneet!

Vuosi menee nopeasti, mutta paljosta ehdin sinä aikana jäädä paitsi.Ei sitä tiedä, kuka missäkin asuu tai kuka on keksinyt mennä naimisiin! (Okei, ehkä ihan vähän kaukaa haettua, mutta mainitaan nyt kuitenkin) Jää väliin monet synttärit, juhläpyhät ja hetket. Tilalle toki tulee uusia tuttuja ja täysin uusia juhlapyhiä! Se vaan ei oo sama asia.
Oon sen verran kaukanakin, ettei kaverit ja/tai sukulaisetkaan ihan tosta noin vaan lennä viikonlopuksi moikkamaan ja kahvia juomaan.

Kaikesta haikeudesta (ja itkusta) huolimatta oon tyytyväinen päätökseeni. Tästä "aikalisästä" tulee hieno kokemus, joka varmasti kantaa pitkälle ja antaa toivottavasti suuntaa elämälle. Saan aikaa miettiä, mitä haluan elämältäni.

Sen jälkeen kun olin laittanut paperit vetämään, mun elämääni myös on ilmestynyt ihmisiä (uusia ja vanhoja) jotka antaisi mulle sata syytä jäädä tänne.Kaverista on tullut ystävä. Uusista tyypeistä on tullut piristävää energiaa elämään. Mulla on kuitenkin vahva luotto siihen, että ainakin osa näistä hiljan syntyneistä ihmissuhteista kestää. Ei ehkä kaikki, mutta osa. Jotkut ihmiset on vaan tarkoitettu olemaan hetkellinen osa elämää, joidenkin on tarkoitus jäädä. Keiden? Sen näkee sitten!

Koen tarvetta mainita, että kyllä mua myös pelottaa. Moni sukulainen ja tuttu on sanout, että "sä jos kuka pärjäät" tai "Sä oot ihminen, joka pärjää varmasti".
Mitä jos en pärjääkään? Entä jos tulenkin ensimmäisellä lennolla takaisin kotiin? Mitä jos niille lapsille käy jotain, kun oon niiden kanssa ulkona tai liikenteessä? Mitä jos mulle käy jotain?
Mitä jos--?

 

Ihanat neitoset <3

- Hanna