sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ajatuksia

Helloou!

Kaksi viikkoa suomessa.

Oon suunnilleen viikko sitten luopunut asunnostani ja nyt vietän kiertolaiselämää laukut pakattuina. Tällä hetkellä majailen vanhempieni nurkissa, imuroimassa jääkaappia tyhjäksi. Ensi viikolla siirryn mökille ja varmasti myös löydän tieni jonkun kaverin sohvalle.

Nyt alkaa ilmassa olla pieni haikeus, kun tietää, ettei nää kaikkia ihmisiä enää ennen lähtöä. Joidenkin kanssa ollaan hyvästelty useammin kuin kerran. Joidenkin hyvästely tulee olemaan todella vaikeaa.
On tullut tehtyä- ja tuun tekemään- kaikennäköistä enemmän ja vähemmän suunniteltua juttua. Pelailua pihalla, ajelua, shoppailua, grillailua.. Näitähän riittäisi. Ehdittiin myös pitää yllätys "jäähyväisjuhlat". Oli niin hyvä yllätys, ettei järjestäjätkään sitä tienneet!

Vuosi menee nopeasti, mutta paljosta ehdin sinä aikana jäädä paitsi.Ei sitä tiedä, kuka missäkin asuu tai kuka on keksinyt mennä naimisiin! (Okei, ehkä ihan vähän kaukaa haettua, mutta mainitaan nyt kuitenkin) Jää väliin monet synttärit, juhläpyhät ja hetket. Tilalle toki tulee uusia tuttuja ja täysin uusia juhlapyhiä! Se vaan ei oo sama asia.
Oon sen verran kaukanakin, ettei kaverit ja/tai sukulaisetkaan ihan tosta noin vaan lennä viikonlopuksi moikkamaan ja kahvia juomaan.

Kaikesta haikeudesta (ja itkusta) huolimatta oon tyytyväinen päätökseeni. Tästä "aikalisästä" tulee hieno kokemus, joka varmasti kantaa pitkälle ja antaa toivottavasti suuntaa elämälle. Saan aikaa miettiä, mitä haluan elämältäni.

Sen jälkeen kun olin laittanut paperit vetämään, mun elämääni myös on ilmestynyt ihmisiä (uusia ja vanhoja) jotka antaisi mulle sata syytä jäädä tänne.Kaverista on tullut ystävä. Uusista tyypeistä on tullut piristävää energiaa elämään. Mulla on kuitenkin vahva luotto siihen, että ainakin osa näistä hiljan syntyneistä ihmissuhteista kestää. Ei ehkä kaikki, mutta osa. Jotkut ihmiset on vaan tarkoitettu olemaan hetkellinen osa elämää, joidenkin on tarkoitus jäädä. Keiden? Sen näkee sitten!

Koen tarvetta mainita, että kyllä mua myös pelottaa. Moni sukulainen ja tuttu on sanout, että "sä jos kuka pärjäät" tai "Sä oot ihminen, joka pärjää varmasti".
Mitä jos en pärjääkään? Entä jos tulenkin ensimmäisellä lennolla takaisin kotiin? Mitä jos niille lapsille käy jotain, kun oon niiden kanssa ulkona tai liikenteessä? Mitä jos mulle käy jotain?
Mitä jos--?




 









Ihanat neitoset <3

- Hanna





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti