En ole pitkään aikaan tehnyt mitään niin turhauttavaa, kuin viisumihakemus. Sain Cultural Carelta suomenkielisen täyttöohjeen, mutta silti hakemus tuntui lähinnä sillisalaatilta. Eteeni tuli poikkeuksellisen paljon ongelmia, joten prosessin turhauttavuus johtui lähinnä siitä.
Viisumihakemus täytettiin sähköisesti internetissä, rekisteröitymällä suurlähetystön sivuille. Ennen hakemuksen aloittamista, sivulle oli ladattava standardien mukainen kuva itsestään, jonka jälkeen pääsi itse hakemukseen.
Tietoa tarvittiin suhteellisen paljon muun muassa itsestä, perheestä, host perheestä ja asumisesta Yhdysvalloissa.
Itse aloitin hakemuksen kolme kertaa alusta, koska missään ei mainittu (ja jos mainitiin, olin vain sokea) että hakemus piti tallentaa 20 minuutin välein. Naputtelin aikamoisella kiirellä asioita kahteen ensimmäiseen hakemukseen, kun se yllättäen heitti ulos hakemuksesta, enkä päässyt enää kirjautumaan sisään. Ei muuta kuin uudellen naputtelemaan. Jossain vaiheessa tuli mieleen painaa "tallenna"-painiketta ja 20 minuuttia alkoi alusta!
Yritin kaksi päivää kirjautua lähetystön sivuille maksaakseni käsittelymaksun, mutta sivu herjasi koko ajan häiriöstä ja asiakaspalvelussakin jutusteli robotti. (Ohjeet lähetystön sivuilla eivät myöskään ole kovin kummoiset) Lukuisten puheluiden ja sähköpostien jälkeen pääsin lopulta maksamaan viisumin ja varamaan haastatteluaikaa. Maksoin käsittelymaksun kortilla, joten pääsin heti varaaman ajan. Viisumin voi maksaa myös nettipankissa, tällöin ajan voi varata vasta, kun maksu on saapunut lähetystön. Käsittelymaksu oli n. 140 euroa.
Mun viisumihaastattelu oli 16.5 klo 9.00. Hain siis J-1 Exchange Visitor-viisumia ja sitä varten lähetystöön piti ottaa mukaan:
- passi
- paperinen valokuva
- DS-160 viisumianomuksen vahvistussivu
- Alkuperäinen SD-2019 form, jonka sain Cultural Carelta
- kuitti SEVIS-maksusta
- kuitti maksetusta viisumista, joka oli myös haastatteluajan vahvistussivu.
Oon tunnetusti jännitäjätyyppiä ja jännitin sitä haastattelua aivan törkeän paljon. Olin nukkunut yöllä kaksi tuntia ja lähdin seitsemän junalla Helsinkiin.
Lähetystöön saavuin 8.40 ja virkailija otti passin heti ovella. Vesisateen takia sisälle pääsi aikaisemmin. Ulkoa kutsuttiin nimeltä turvatarkastukseen, joka oli samanlainen kuin lentokentällä. Lähetystöön sai viedä ainoastaan haastatelussa tarvittavat paperit, kaikki muu jätettiin säilytykseen. Kaikkialle liikuttiin vartijan kanssa. Mua ohjeistettiin ottamaan vuoronumero ja odottamaan. Vartijat ja osa virkailijoista puhui suomea, joten asioita oli osin helpompi hoitaa. Muutenkin tunnelma oli aika rento, eikä niin virallinen, kun aluksi olin ajatellut.
Mut kutsuttiin ensimmäisenä luukulle kolme, jossa työnsin virkailijalle kaikki paperit mitä mulla oli mukana ja hän sitten otti sieltä itse kaiken tarvittavan. Takaisin istumaan ja odottamaan. Luukulla kaksi otettiin sormenjäljet ja taas istumaan ja odottamaan. Luukulla yksi tapahtui itse haastattelu. Haastattelija kysyi huimat kaksi kysymystä. Miksi matkustan Yhdysvaltoihin ja minne asetun siellä. Tämän jälkeen virkailija toivotti hyvää päivänjatkoa ja kertoi, että viisumi tulee postissa viikon kuluessa.
Tätäkö olin oikeesti jännitänyt? Naurattaa oikein. Koko vierailu kesti noin tunnin, josta neljä minuuttia kului luukuilla asioimiseen ja 56 odottamiseen. Tilat oli aika pienet ja luukut oli sijoitettu siten, että jokaisella luukulla käydyt keskustelut kuuluivat myös muille lähetystössä vieraileville.
Tuntui hassulta poistua lähetystöstä ilman passia. Vaikka sitä ei tarvitsekaan tässä päivittäisessä asioinnissa, sen puuttumisen tiedostaa.
Hyppäsin haastattelun jälkeen ratikkaan Kaivopuistossa ja huristelin keskustaan, josta sitten Harrin kanssa jatkettiin kohti Linnanmäkeä!
 |
| Tyylikkäin vessa, missä oon ikinä vieraillu! |
 |
| oh crab! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti