Ensimmäinen huomio: lento on lähtenyt 20 minuuttia myöhässä Helsinki-Vantaalta. Ei siinä mitään, hyvin siinä vielä ehtii jatkolennolle. Kun lennon olla laskeutunut Reykjavikiin, huomasin sen myöhästyneen kokonaisuudessaan 45 minuuttia, eli vaihtoon jäi vartti. Koska mitään ei kuulunut, uskoin niiden ehtineen koneeseen.
Harri ja Henna oli varanneet lentokenttäkuljetuksen JFK:lta, josta mä sitten kävin ne E:n kanssa poimimassa. Kyydin piti lähteä 8.30pm ja olla täällä sitten 9 kieppeillä. Huomasin, että niiden lento oli kokonaisuudessaan yli tunnin myöhässä, joten en odottanut niiden ehtineen siihen. Tässä kohtaa se kauheus iskikin, koska mulla ei ollut mitään hajua missä ne on. Yhdeksään mennessä, en ollut saanut mitään viestiä.
Viimeinkin 20 yli yhdeksän, Harri soitti mulle skype puhelun. Ne oli saanut vaihdettua liput uuteen kuljetukseen ja odotti sitä nyt kentällä. Tosin ne oli odottanut sitä jo varmaan tunnin ja niitä kuulemma piti mennä 20 minuutin välein. Äkkiä siihen puhelimen päähän ilmestyi joku lentokentän työntekijä selittäämään jotain siitä kuljetuksesta ja hetkeksi hämmennyin, mutta hoidin tilanteen varsin näppärästi,
Hetkeä myöhemmin tuli uusi puhelu, että ne on päässy bussiin ja matkalla Newarkiin!
Lapset oli tosi innoissaan vieraista ja launtaiaamuna niillä oli aika vauhti päällä ja Hennalla ja Harrilla englanti hukassa. On niin kiitollinen mun perheelle, kun mun vieraani saivat majoittua tänne!
Viikonlopun aikana tutustutin heiät bagelien ihmeelliseen makumaailmaan, amerikkalaiseen dineriin, targetiin, walmartiin, sekä henkilökohtaiseen suosikkiini Rockn Joehun! Eikä unohdeta pizzan makuisia pringleseitä, joista Harri taisi ainoana pitää.
Maanantaiaamuna, E tilasi meille uberin Newarkiin, Greyhoudin bussiasemalle ja otetiin sieltä suunta kohti Washinton DC:tä. Oltiin päästy Baltimoreen asti, kun meidän bussikuski päätti yrittää ajaa parkkipaikan rotvallin yli. Huonostihan siinä kävi. Bussi jäi pohjasta kiinni, rengas puhkesi ja me oltiin jumissa Baltimoren bussiasemalla. Eikä kukaan oikein vaivautnut kertomaan, että mitä tässä nyt tapahtuu. Lopulta meille ilmoitettiin, että meidän bussi on ajokelvoton ja meille tuodaan uusi. Saavuttiin lopulta määränpäähän puolitoistatuntia aikataulusta jäljessä.
Otettiin taksi hotellille ajan säästämiseksi. (ja koska mun puhelin navigaattori kertoi hotellin olevan kauempana mitä se oikeasti oli) En tiedä mitä sanoisin siitä hotellista. Julkisivu oli todella kiva, söpöjen talojen keskellä. Avattiin ovi aulaan ja ensimmäisenä meitä tervehti järkyttävä puhdistusaineen katku, joka leijaili kaikkialla. Jopa meidän huoneessa. Meidän huone oli ensimmäisessä kerroksessa, aivan jäkyttävän ahdas ja epäsiisti. Siellä piti olla kaksi Queen size-vuodettakin, mutta hädintuskin Hennan kanssa siihen mahduttiin. Lähdettiin hakemaan ruokaa, palattin takaisin hotellille syömään ja päätin näppäränä likkana,että avaan ikkunan ja tuuletan sen käryn pois.
Huono idea.Koko ikkuna rojahti mun syliini. Hilasin sen sitten takasin ja marssittiin respaan ilmoittamaan rikkinäisestä ikkunasta. Saatiin vaihto toiseen huoneeseen, kerrosta ylemmäs.
Siirrettin kamppeet uuteen huoneeseen ja lähdettiin kiertämään nähtävyyksiä. Harmitti hieman, kun oltiini myöhästytty aikataulusta ja aikaa kiertlyyn jäi vähemmän kuin piti. Aikapaljon ehdittiin silti nähdä. Olin itse ollut DC:ssä aikaisemmin, joten olin hyvin turistiopas. Kierreltiin pääsääntlisesti Smithsnoniassa, kun sinne ensin vallanvaihdon takia löydettiin tiemme. Suurin osa kaduista oli suljettu, mutta sain uljaasti johdettua meidät perille!
Meillä oli tosi kiva ilta DC:ssä ja kun viimein monen kommeluksen ja poukkoilun jälkeen päästiin takaisin hotellille, kyllä siinä hepuli iski! Meillä uhraantui ylimääräinen tunti etsiessä 7 eleveniä, koska heppu ohjasi meidät väärään suuntaa.
Hotellin aamupalat on tunnetusti hyviä ja odotettiin sitä aamulla kuin kuuta nousevaa. Maksettiin $5 ja suunnattiin alakertaan. Lisää järkytyksiä. Aamupala oli muroja ja vohveli. Kuiva vohveli. Pienessä, vohvelipannun käryisessö huoneessa. Nauroin ääneen, koska koko hotellivalinta oli ollut ihan katastrofi. Lähdettiin hyvin pian liikkelle tämän surkuhupaisan näytöksen jälkeen.
Tiistaina käytiin vielä kattomassa Capitol Building ,vesisateen saattelemana, ja iltapäivällä otettiin bussi kohti Philadelphiaa. (maksoi muuten vaan $14!)
Rattoisan neljän tunnin bussimatkan jälkeen saavuttiin Philadelphian Chinatowniin. Oltiin matkalla nähty meidän hotelli, joten tiedettiin mihin suuntaan piti lähteä suunnistamaan. Ikäväksemme, Philadelphiassa satoi. Ja paljon. Oltiin litimärkiä, kun päästiin hotellille, joka muuten oli täydellinen edelliseen verrattuna ja näköala oli Benjamin Frankilin bridgelle!
Lähdettiin Old cityyn etsimään ruokapaikkaa ja löydettiinkin semmoinen pizza paikka aika läheltä hotellia. Saatiin masut täyteen, poikettiin ostamassa jotain pientä naposteltavaa ja palattiin hotellille suunnitelmaan seuraavaa päivää. Ei siinä sateessa kannattanut mitään enään ruveta päivälle suunnittelemaan.
~Hanna
Saatte toisen osan sitten myöhemmin, ettei tästä tuu mitään romaania!
