Little Hiawatha: Ympyrä sulkeutuu

Vuosi 2017 oli mulle kasvun vuosi. Se oli mun elämäni ihanin, mutta myös elämäni paskin vuosi.

Mukaan mahtui onnen hetkiä, uusia ja vanhoja ystäviä, matkustelua, seikkailua, muuttoja ja muutoksia. Olin jenkeissä aivan mielettömän onnellinen (ainakin Kaliforniaan asti) ja kaikki siellä vietetty aika on mulle uskomattoman rakasta. Siellä on ihmisiä, joille oon ikuisesti kiitollinen.

Jouduin kuitenkin elokuussa palamaan suomeen, kun asiat uuden perheen kanssa ei sujunut niin mallikkaasti ja koko juttui päättyi siihen, että mut nakattiin sieltä pihalle. Yksityiskohtiin en mene täällä blogin puolella, mutta olin aika järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta. Elämä siellä ei ollut kovin helppoa.

Käytin sanaa jouduin, koskaa tänne paluu "maitojunalla" iski aika lujaa. Täällä on perhe ja ystävät, mut siellä oli elämä. Kuulostaa tosi dramaattiselta, mutta siltä se ensimmäinen viikko tuntui. Tyhjältä. Olin pitkään tosi paskana kaikesta.

Pahin tyhjyyden tunne alkoi kadota, kun näki ystäviä ja perhettä, löysi kämpän ja sai töitä. Ikävä jenkkeihin oli kuitenkin aika kova ja purskahdin itkuun melkein joka kerta, kun sain sieltä jonkun ääniviestin tai vastaavaa.

Kalifornian tapahtumat varjosti mun koko loppu vuotta ja oon useina iltoina miettinyt, että miksi siinä kävi niin kuin kävi. Ihmiselle, joka aina haluaa miellyttää kaikkia, tuollainen tapahtuma on aika iso juttu. Vieraassa maassa, uudessa kaupungissa josta ei vielä tunne ketään. Oon yliajatellut asiaa ja itkenyt senyt sen takia. Välillä jopa nauranut, kun se kuulostaa aina vaan hullummalta.

Jos en olisi tullut suomeen, monta mieletöntä juttua olisi jäänyt väliin. Monet juhlat olisi jäänyt juhlimatta ja monet naurut nauramatta. Juoruista puhumatkaan! Oon niin onnellinen siitä, että mun elämässä on näin ihania ihmisiä, joiden ansiosta oon selvinnyt ja saan aloittaa uuden vuoden ainakin jossain määrin onnellisena. Mun paluu suomeen, oli ollut yhden ihmisen vuoden kohokohtia ja tuntui ihanalta kuulla se.

Vuosi 2018 tuo mun eteeni ihan uusia juttuja, kun pääsen hakemaan kouluun, matkustelmaan ja tapaamaan uusia ihmisiä. En ollut ajatellut, että se alkaisi täällä suomessa, mut hyvä näin.

Kiitos kaikille, jotka ootte mun elämässä tavalla tai toisella. Ilman teitä, oisin varmaan vielälin aika paskana.

Tervetuloa 2018, oon jo kääntänyt nokan kohti uusia pettymyksiä!